Uutiset

9.2.2024Haloo STM, missä soten sisältöohjausLue lisää »20.1.2020Muotokuva Eläkeliiton LehmirantaanLue lisää »18.11.2019Ilta-Sanomien haastattelu 19.10.2019Lue lisää »

Ehdolla Helsingissä

Tiistai 28.10.2008 klo 12.23

 

Niinhän siinä kävi, tappio tuli. On hyvä, että keskustan johtajat ovat sen avoimesti myöntäneet. Tunnustuksessa on jo uuden nousun siemen.

 

Syyllistä ei kannata etsiä kansasta eikä muista puolueista. Ei sitä kannata kaataa kenenkään yksittäisen henkilönkään päälle. Mutta urheasti on syihin porauduttava. Ja kipeää se tekee.

 

Olin vuosien jälkeen taas mukana kampanjoinnissa, ensi kertaa ehdolla Helsingissä. Varavaltuutetuksi pääsin. Paljon oli tuttua, mutta oli uuttakin.

 

Katutyössä hämmästelin toistuvasti, että tunnelma oli laimea. Tiukkoja vaatijoita oli tuskin nimeksi. Tyhmyyksissäni luulin, että politiikka on muuttunut. Vasta vaalipäivänä tajusin, että muutoksen vaatijat olivatkin menneet perussuomalaisten teltalle. Aika suuri moka kokeneelle. Muistelin varmaan liiaksi vanhaa perinnettä: kepussa herrat haukutaan, sitten asiat hyväksytään.

 

Politiikkahan on odotusten ja vaihtoehtojen luomista, paremman huomisen rakentamista. Nyt moni suomalainen löysi kipinänsä kokoomuksen tai perussuomalaisten leiristä. Miksihän meidän kamiinamme ei palanut? Niiden syiden analysointiin meillä on oltava rohkeutta laajalla rintamalla.

 

Politiikassa on mystisiä piirteitä. Enemmän kuin järjen areena, se on tunteen kenttä ja ihmissuhdelaji. Tämä ei ole muuttunut. Yhteiset asiat ja toisten kohtaaminen ovat ihmisille yhä arvokkaita. Näyttää kuitenkin siltä, että tässä emme ole nyt parhaimmillamme. Maalaisliiton tupailtakuvio ei enää toimi, mutta uutta 2000-luvun järjestötyön näkyä ja henkeä ei ole syntynyt.

 

Hämminkiä lisää se, että puolueemme yhteispeli ei ole hyvää. Keskuudessamme on liian paljon kuppikuntaisuutta, omien etujen vahtimista ja jopa keskinäistä sotimista. Puolueessa, jos missä, pitäisi ymmärtää, että se on tuhon tie.

 

Hallituksen johtajat totesivat, että vaalitulos ei vaikuta hallituksen politiikkaan, koska kyse oli kuntavaaleista. Noinkohan. Minusta vaaleilla oli mediassa yllättävän vahva valtakunnallinen leima. Siksi toivon, että keskustan ministerit pohtivat myös hallituspolitiikan sisältöä. Köyhyys- ja osattomuus ovat suomalaista arkipäivää. Niitä on uskallettava katsoa ihmisen silmän tasalta. Kaikki tässä maassa eivät koe yhtä vahvasti olevansa mukana suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Tai mitä kertoo se, että vaalitappio oli sitä suurempi, mitä kauemmas Helsingistä mennään.

 

Joskus kysymykset ovat tärkeämpiä kuin vastaukset. Uskallammeko kysyä?

 

Eeva Kuuskoski

Kortit on jaettu

Sunnuntai 26.10.2008 klo 10.25 - Eeva Kuuskoski

 

Kortit on jaettu. Repun pohjalle jäi sen verran, että lapsenlapset voivat joskus paneutua kunnallisvaalikampanjaan. Ja onhan toki hyvä itsekin katsoa, mitä on vaalien alla luvannut, olipa millä paikalla tahansa.

 

Toritapaamisessa jotkut valittivat, että postia ei ole pahemmin sadellut ainakaan keskustan ehdokkailta. Toisaalta yleisönosastoja myöten on sätitty siitä, että postiluukun "ei mainoksia" tarkoittaa myös vaalimainoksia. Tätä toivomusta olen pyrkinyt kunnioittamaan, mutta jokunen harhalaukaus on saattanut tulla iltahämärässä. Taitaapa olla niin, että kaikkien toivetta emme pysty aina toteuttamaan; toisille liian vähän on toisille liian paljon.

 

Kampanjan aikana käymäni keskustelut olen kokenut todella mielenkiintoiseksi. Hauska on ollut myös tavata vanhoja työkavereita ja jopa potilaita vuosikymmenten takaa. Sinänsä tunnelma on ollut laimea. Moitteita on sadellut huonosti toimivista terveyspalveluista, vanhustenhuollosta, liikenteestä. Ja siitä, että kun pankit lähtivät, tilalle tuli ravintoloita, mutta ei kerhotiloja, ei liikuntapaikkoja. Maahanmuuttajista ja yhteiselosta heidän kanssaan puhuttiin myös paljon.

 

On kuitenkin väärä väite, että äänestäjät eivät olisi realisteja. Joku valitti suuttuneena taitetusta eläkeindeksistä, mutta ymmärsi, ettei se ole kunnanvaltuustojen päätettävissä. Täysin maksuttomia palveluja ei vaadittu, peruspalvelujen toimivuutta kylläkin.

 

Tämänkin kokemuksen jälkeen jää pohtimaan, mitkä ovat politiikan kampanjointitavat. Itse sain runsaasti kyllästynyttä palautetta median viihteellistymisestä. Mediassa kaikki puolueet eivät pääse edes esille eivätkä ihmiset innostu tulemaan vaalitilaisuuksiin. Suorat kontaktit kansalaisiin ovat tärkeitä, mutta kun keskustelua käydään sateessa ja tuulessa, keskustelu ei voi olla oikein syvällistä.

 

Totta on, että sähköinen maailma valtaa alaa, vaikka television "huutokuoro-ohjelma" ei kaikkia viehätäkään. Nettisivut ovat yleistyneet ja ne antavat ehdokkaille erinomaisen mahdollisuuden tarjota tietoa. Eri asia on, kuinka aktiivisesti äänestäjä sitä hakee.

 

Jonkun mielestä blogit pelastivat vaalikeskustelun. Niissä kun väiteltiin isoista ja pienistä asioista jo viikkoja ja reippaasti. Ehkä pelasti, ehkä ei. Itselläni blogin kirjoittaminen jäi vähiin. Päivätyö ottaa aikansa ja perinteinen vaalityö tukitiimin kanssa omansa.

 

Taidamme olla tienhaarassa. Vaalikampanjatkin ovat sukupolvittuneet.

 

Eeva Kuuskoski

Blogia voit kommentoida Uuden Suomen sivulla:

 http://eevakuuskoski.blogit.uusisuomi.fi/2008/10/26/kortit-on-jaettu/

 

Saatte ääneni, jos...

Keskiviikko 15.10.2008 klo 0.13 - Eeva Kuuskoski

 

Itäkeskuksen Tallinnanaukiolta jäi tiistaina viimeisimmäksi viestiksi tiukka tivaus: - Saatte ääneni, jos järjestätte terveyskeskuspalvelut kunnolliselle tolalle.

Lupasin parhaani yrittää, mutta rouvalle se ei riittänyt.

- Ne on saatava kuntoon. Minulla on ollut vuoden aikana neljä eri lääkäriä, joista osa on puhunut suomeakin erittäin huonosti. Minä en ole ymmärtänyt, mitä lääkäri sanoo ja tuskinpa hänkään, mitä minä sanon, rouva selosti.

Hän kertoi tehneensä pitkän päivätyön ja maksaneensa aina veronsa. Hän oli aiheellisesti sitä mieltä, että hänellä olisi nyt oikeus kunnon hoitoon. Pitkäaikainen, hyvä hoitosuhde on kaiken perusta.

Valitettavasti Itäkeskuksen rouva ei ole ainoa terveyspalveluja minullekin moittinut helsinkiläinen.

 

* * * *

 

Samaan aikaan kun keskustelin terveyspalveluista, hallitus vastasi eduskunnassa terveyspalveluja koskevaan välikysymykseen. Illalla TV1:n pääuutislähetys uutisoi asian oudosti. Uutisesta sai kuvan, että kun pääministeri lähti Pariisiin, keskustelu lässähti. Ihmettelin, jäikö oppositio tyystin hallituksen vastausta vaille. Eduskunnan verkot kertoivat kuitenkin, että ministeri Paula Risikko piti salissa pitkän ja perusteellisen vastauspuheen tehtävänsä mukaisesti.

Ministerin puheesta käy ilmi, että nykyhallitus on tekemässä monia tärkeitä remontteja. Erinomaista vastauksessa on se, että ennalta ehkäisevä työ sai vahvan painotuksen. Kunhan vielä valtionosuusjärjestelmäkin ohjaisi kuntia siihen suuntaan, tulosta varmaan syntyisi.

 

* * * *

 

Syyllisiä etsimällä asiat eivät korjaannu, mutta ongelmien juuriin pitää päästä käsiksi. Minua askarruttaa edelleen valtiovallan ja kuntien yhteispeli. Onko meillä käytössä oikeat ja riittävät ohjauskeinot?

Julkinen terveydenhuolto on Suomen kaltaisessa maassa a ja o, jos haluamme turvata ihmisille hyvät terveyspalvelut. Meillä on nyt hienosti sanottuna kaksikanavainen terveyspalvelujärjestelmä; työterveyshuolto ja yksityiset palvelut ovat kehittyneet hyvin, mutta terveyskeskustoiminta on monissa, onneksi ei kaikissa, kunnissa suurissa vaikeuksissa.

Tämän palvelukokonaisuuden tarkastelu on nyt tarpeen, jotta tepsivät lääkkeet löydetään. Tv-toimittajan kaipaama titaanien taistelu ei paljon auta, kun pitäisi päästä sanoista tekoihin.

Eeva Kuuskoski

Ps. Blogia voi kommentoida Uuden Suomen sivulla osoitteessa

http://eevakuuskoski.blogit.uusisuomi.fi/

 

 

 

Eurolla bussiin

Maanantai 6.10.2008 klo 6.09 - Eeva Kuuskoski

Muiden ehdokkaiden tapaan kierrän viikonloppuisin torilta toiselle ja kerään äänestäjiltä evästystä.

Sunnuntaina vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen viritti keskusteluja esittämällä yhden euron hintaista kertalippua kaupunkien ydinkeskustan liikenteeseen ja kahden euron lippua seutuliikenteeseen. Helsingissä esityksen toteuttaminen pudottaisi kertalipun hinnan alle puoleen nykytasosta. Korhonen rahoittaisi esityksensä valtion ja kuntien kukkarosta.

Esitys on rajunpuoleinen. Toisaalta, kannatan itsekin joukkoliikenteen lippujen hintojen pudottamista. Siihen ei kunnalla paljon muita kukkaroita ole kuin veronmaksajan karttuisa käsi.

Minusta Korhosen ehdotusta ei heti pidä ampua alas, vaikka katuparlamentissa jotkut pitivät sitä selvästi vaalinaluspopulismina. Tarvitsemme joukkoliikenteen suosion lisäämiseksi radikaaleja ratkaisuja. Reilu lippujen hintojen pudotus on tässä mielessä oikeansuuntainen. Ilmastonmuutoksen torjumiseen eivät riitä pelkät puheet ja myötätunto. On tehtävä päätöksiä, jotka merkitsevät käyttäytymisen muutosta. Jatkossa meidän tavallisten kuntalaistenkin on toimittava toisin.

Toinen selvitettävä asia on tietullit tai ruuhkamaksut, miten niitä sitten kutsutaankaan. Yksityisautoilijoiden saaminen mukaan joukkoliikenteen kustantamiseen onkin perusteltua.

Päivän keskusteluissa sain sellaisenkin kysymyksen vastattavakseni, että miksi metrossa liputta matkustavalta peritään 80 euron tarkastusmaksu, mutta autonsa väärin parkkeeraava pääsee puolta pienemmällä sakolla. En tiennyt kertoa, mitkä mahtavat olla perusteet.

Tietenkin parasta olisi, että kaikki pysyvät kaidalla polulla.

Eeva Kuuskoski

Ps. Blogia voi kommentoida uusisuomi.fi -sivuston kuntavaaliblogeissa:

http://eevakuuskoski.blogit.uusisuomi.fi/

« Uudemmat kirjoitukset