Olin tänään yhteisvastuukerääjänä Töölöntorin tuntumassa. Pikku pakkanen oli verottanut kulkijoiden määrää, mutta ilahduttavan myönteisesti ihmiset suhtautuivat keräykseen.

Kaikki tuntuivat tietävän, mistä oli kysymys. Nuoretkin pysähtyivät, ja alkoivat kaivaa kolikoita kukkaroistaan. Ikäihmiset olivat lähteneet varta vasten liikkeelle, koska tiesivät, että lipaskeräys on käynnissä. Heillä oli varattuna valmis seteli.

Yhteisvastuukeräyksellä on pitkä perinne. Keräyksessä on aina ulkomaankohde ja kotimaankohde. Kirkolla on kunakin vuonna yhteisvastuukeräyksessä joukko yhteistyökumppaneita, usein kansalaisjärjestöjä, tänä vuonna muun muassa lastensuojelujärjestöjä.

Nyt on tavoitteena lievittää kotimassa nuorten yksinäisyyttä ja estää syrjäytymistä. Mosambikissa keräysvaroilla autetaan HIV/Aids –katastrofin uhreiksi joutuneita lapsia ja nuoria.

Yhteisvastuukeräys on erittäin hyvä muistutus siitä, että Suomenkin kaltaisessa hyvinvointivaltiossa tarvitaan aina lähimmäisistään ja lähipiiristään välittäviä ihmisiä. Ihmiselämässä on paljon sellaisia asioita, joissa avun ja merkityksen voi antaa vain toinen ihminen tai perheen jäsen.

Valtiolla ja ammattiavullakin on rajansa. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että yhteiskunnassa on elävää kansalaistoimintaa. Valtiovallan pitää myös huolehtia siitä, että yhteiskunnan muuttuessa ihmisten omalla järjestötoiminnalla on mahdollisuudet ja edellytykset kukoistaa. Tätä omatoimisuuden areena ei pidä tukahduttaa lainsäädäntöviidakolla eikä ahneella verotuksella.

Suomen liittyminen Euroopan unioniin merkitsi talouden toimintaympäristössä suuria muutoksia. Valitettavasti emme ole riittävästi huolehtineet siitä, että tässä uudessa kehikossa myös kansalaisjärjestöillä olisi riittävät toimintamahdollisuudet. Uudella eduskunnalla on siinäkin työsarkaa.

Ilman lähimmäisvastuuta ihmiset eivät voi hyvin.

Yhteisvastuukeräystoimikunnan entisenä jäsenenä iloitsen, että keräys on voimissaan. Osallistu sinäkin: http://www.yhteisvastuu.fi/

 

Eeva Kuuskoski