Kortit on jaettu. Repun pohjalle jäi sen verran, että lapsenlapset voivat joskus paneutua kunnallisvaalikampanjaan. Ja onhan toki hyvä itsekin katsoa, mitä on vaalien alla luvannut, olipa millä paikalla tahansa.

Toritapaamisessa jotkut valittivat, että postia ei ole pahemmin sadellut ainakaan keskustan ehdokkailta. Toisaalta yleisönosastoja myöten on sätitty siitä, että postiluukun "ei mainoksia" tarkoittaa myös vaalimainoksia. Tätä toivomusta olen pyrkinyt kunnioittamaan, mutta jokunen harhalaukaus on saattanut tulla iltahämärässä. Taitaapa olla niin, että kaikkien toivetta emme pysty aina toteuttamaan; toisille liian vähän on toisille liian paljon.

Kampanjan aikana käymäni keskustelut olen kokenut todella mielenkiintoiseksi. Hauska on ollut myös tavata vanhoja työkavereita ja jopa potilaita vuosikymmenten takaa. Sinänsä tunnelma on ollut laimea. Moitteita on sadellut huonosti toimivista terveyspalveluista, vanhustenhuollosta, liikenteestä. Ja siitä, että kun pankit lähtivät, tilalle tuli ravintoloita, mutta ei kerhotiloja, ei liikuntapaikkoja. Maahanmuuttajista ja yhteiselosta heidän kanssaan puhuttiin myös paljon.

On kuitenkin väärä väite, että äänestäjät eivät olisi realisteja. Joku valitti suuttuneena taitetusta eläkeindeksistä, mutta ymmärsi, ettei se ole kunnanvaltuustojen päätettävissä. Täysin maksuttomia palveluja ei vaadittu, peruspalvelujen toimivuutta kylläkin.

Tämänkin kokemuksen jälkeen jää pohtimaan, mitkä ovat politiikan kampanjointitavat. Itse sain runsaasti kyllästynyttä palautetta median viihteellistymisestä. Mediassa kaikki puolueet eivät pääse edes esille eivätkä ihmiset innostu tulemaan vaalitilaisuuksiin. Suorat kontaktit kansalaisiin ovat tärkeitä, mutta kun keskustelua käydään sateessa ja tuulessa, keskustelu ei voi olla oikein syvällistä.

Totta on, että sähköinen maailma valtaa alaa, vaikka television "huutokuoro-ohjelma" ei kaikkia viehätäkään. Nettisivut ovat yleistyneet ja ne antavat ehdokkaille erinomaisen mahdollisuuden tarjota tietoa. Eri asia on, kuinka aktiivisesti äänestäjä sitä hakee.

Jonkun mielestä blogit pelastivat vaalikeskustelun. Niissä kun väiteltiin isoista ja pienistä asioista jo viikkoja ja reippaasti. Ehkä pelasti, ehkä ei. Itselläni blogin kirjoittaminen jäi vähiin. Päivätyö ottaa aikansa ja perinteinen vaalityö tukitiimin kanssa omansa.

Taidamme olla tienhaarassa. Vaalikampanjatkin ovat sukupolvittuneet.

Eeva Kuuskoski

Blogia voit kommentoida Uuden Suomen sivulla:

 http://eevakuuskoski.blogit.uusisuomi.fi/2008/10/26/kortit-on-jaettu/