Sain kotihiippakunnan piispalta perinteisen joulutervehdyksen. Oikein kirjeen otsikolla "Lapsi". Eero Huovinen muistutti seimen lapsen tulosta luoksemme, joulun ihmeestä.

 

Mutta piispa painotti myös, kuinka lapsi on sekä tehtävä että lahja; radikaali haaste meille aikuisille. Lapsi kyseenalaistaa kiihtyvän menomme. Siinä, missä me keskitymme suorittamaan, lapsi vain on ja leikkii. Ehdimmekö nähdä sen?

 

* * * *

 

Maailmanlaajuista lapsen oikeuksien päivää juhlittiin marraskuussa. Aloitimme YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuoden.

 

Samaan aikaan Helsingissä hässäköitiin lukioiden syyslomien kanssa. Kaupungin opetusvirastossa oli huomattu, että joissakin lukioissa vietettiin viikon mittainen syysloma ohjeiden vastaisesti. Näin oli kouluissa tehty oppilaidenkin toivomuksesta. Samalla oli kuitenkin huolehdittu riittävästä koulupäivien lukumäärästä.

 

Onneksi lehtikirjoittelun ja oppilaiden demonstraatioiden jälkeen opetuslautakunta päätti sallivammasta käytännöstä.

 

* * * *

 

On erinomaista, että meillekin on saatu lapsiasiainvaltuutettu. Maria Kaisa Aula on ollut toimelias, tarkkasilmäinen ja herkkäkorvainen.  Hän on saanut myös toimistonsa pyörimään. Valtuutettu jaksaa muistuttaa viranomaisia ja muuta yhteiskuntaa lasten oikeuksista ja lasten kuulemisen välttämättömyydestä.

 

Valtuutetun syksyn kyselyssä 9-17 -vuotiaat listasivat asioita, jotka olivat hyvin ja mihin he haluaisivat vaikuttaa.  Mitään yllättävää ei tullut esille. Suuri osa lapsista voi hyvin ja heidän arkensa on mallillaan. Tärkeitä asioita ovat kodin ilmapiiri, maittava arkiruoka, koulutus ja hyvät suhteet koulussa.

 

Jälleen kerran lapset toivoivat voivansa viettää enemmän aikaa perheen kanssa. He haluaisivat myös ottaa osaa keskusteluihin, joissa heidän ja perheen yhteisistä asioista päätetään. Samat viestit ovat toistuneet myös alakoululaisten haastatteluissa.

 

Lapsille rakkaus on arkista huolenpitotekoja, ei vain puhetta. Onko meidän mahdotonta tässä hyvinvointiyhteiskunnassa turvata jokaiselle lapselle hyvä ruoka ja läsnä olevaa aikaa.

 

Lapsiasiainvaltuutetun selvityksissä on sanomaa myös politiikan päättäjille.

 

* * * *

 

Hätkähdin äskeisestä ratikkakeskustelusta. Selkäni takana kaksi kolmekymppistä miestä jutteli joulun ajasta. Kumpikin kertoi käyvänsä pyhinä syntymäkodissaan vanhempiensa luona, mutta kumpikaan ei aikonut jäädä yöksi. Se olisi kuulemma liian ahdistavaa.

 

Jäin pohtimaan, kuvasiko keskustelu suomalaista elämänmuotoa. Meille läheisyys on kaivattua, mutta ei helppoa. Puhelin levisi Suomessa nopeasti. Onko suomalaisten luontevampaa puhua kännykällä ja netissä kuin kohdata toinen silmästä silmään. Vai mitä ahdistuskeskustelu kertoo?

 

Olen iloinen siitä, että joulun vieton tavat ovat laajentuneet. On mahdollista kokoontua yhteen muutenkin kuin perheen ja lähisukulaisten kanssa.

 

Lapset ovat meidän yhteisiä lapsiamme. Heissä on toivomme ja isänmaamme tulevaisuus, mutta he ovat ennen kaikkea tänään. Siksi on tärkeää rakentaa yhteyttä jo tänä jouluna eikä vasta joskus sitten.

 

Eeva Kuuskoski