Tunnelma tiivistyy monessa kodissa, kun lukioiden toisen vuoden opiskelijat valmistautuvat vanhojen tansseihin. Tohina alkoi jo syksyllä, kun tytöt ryhtyivät suunnittelemaan ja etsimään pukujaan.

Vanhemmat ovat saaneet avointen ovien päivässä seurata myös tanssiharjoituksia. Se on oppilaidenkin mielestä ollut ihan kivaa koulutyötä. Näyttää olevan iso juttu, helmikuun puolivälissä nähdään, miten askeleet sopivat.

* * * *

Jouluvisiitillä syntyi perinpohjainen keskustelu tanssin merkityksestä. Talon kuusikymppinen isäntäpari on innostunut tanssimusiikista; parketille riennetään pitkänkin matkan päähän jopa monesti viikossa ja tuttavia on ympäri maata.

Sain melkoisen katsauksen, kuinka tango ja muut tanssit voivat ennalta ehkäistä stressiä, ahdistusta ja masennusta. Tanssi tekee sydämellekin hyvää. Ja kuinka yhteiskunnalle on suuri tappio niin taloudellisesti kuin kansanterveyden kannaltakin, kun tanssia ei ole ymmärretty erityisesti varttuneempien ihmisten terveyden ylläpitäjäksi. Tanssimiseen liittyy sekä fyysisen rasitus että vahva psykososiaalinen tunneosuus. Ihminen kaipaa kosketusta.

* * * *

.

Itselleni palautuivat mieleen lapsuuden unelmat. Pienenä tyttönä halusin Hollywood-tanssijaksi. Pian kuitenkin huomasin, ettei selkä taivu eikä sääri nouse. Harjoittelu jäikin vähälle.

Haaveiden kariutuminen harmittaa vieläkin. Mutta vielä enemmän harmittaa tanssiin liittyvä tapaus 1980-luvulta, kun en tarttunut härkää sarvista. Minulla oli tuolloin mahdollisuus vaikuttaa suomalaiseen sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Sain kirjeen, kansalaisaloitteen, jossa suositeltiin, että perinteiselle tanssille tulee luoda edellytyksiä. Sillä kun oli aloitteen mukaan monia myönteisiä terveysvaikutuksiakin.

Innostuin aloitteesta. Esittelin sitä silloiselle, nyt jo edesmenneelle lääkintöhallituksen pääjohtaja Matti Ruokolalle. Hän oli räväkkä ja avarakatseinen, mutta tokaisi silti kauhistuneena: - Älä ihmeessä puhu tuollaisia missään, saatat häpeään koko ministeriön ja lääkintöhallituksen.

Valitettavasti otin neuvosta vaarin ja jätin aloitteen siihen. Mutta terveyden edistäminen, ruumiin, sielun ja mielen hyvinvoinnin vaaliminen, ei koskaan ole liian myöhäistä. Nyt pitää nostaa tanssi sille kuuluvaan asemaan ja vahvistaa elämän iloa sekä hyvän mielen kokemuksia.

Työnantajat tarjoavat nykyään työntekijöilleen kulttuuri- ja virikeseteleitä jopa jääkiekko-otteluihin. Kyllä niillä silloin pitäisi päästä perinteisiin tansseihinkin, joiden hyöty on terveyden vaalimisessa varmasti parempi.

Nyt aloite toimeksi, kaikenikäiset tanssin pyörteisiin.

Eeva Kuuskoski