Suomalaiset rahapeliyhtiöt saavat taas siipeensä. Kolmen rahapeliyhtiön monopolimallia arvostellaan rajusti jopa professoritasolta ja viimeksi Talouselämässä.

Syynä näyttää olevan se, että arpajaislakityöryhmä esittää selkeitä lakiuudistuksia. Ne vahvistavat kolmen peliyhteisön asemaa, ehkäisevät haittapelaamista ja tehostavat valvontaa.

* * * *

Viimeiset kymmenen vuotta talousherrat ovat yrittäneet todistella Suomen kansalle, että EU-jäsenyyden aikana on pakko purkaa suomalaiset rahapelimonopolit.

On totta, että vapaa kilpailu on EU:ssa suuressa arvossa. Mutta totta on sekin, että rahapelitoiminta ei ole mitä tahansa taloutta. Pelitoimintaan liittyy erilaisia haittoja, ja se vetää puoleensa myös rikollisuutta.

Näistä syistä EU:n jäsenvaltiot voivat itse päättää, miten ne järjestävät rahapelitoiminnan vahinkojen minimoimiseksi. EU-maiden suuri enemmistö on valinnut erilaiset yksinoikeusjärjestelyt.  Juuri äskettäin europarlamentti vahvisti jäsenmaiden oikeuden kansallisiin ratkaisuihin.

* * * *

Suomalaistenkin rahapeliyhtiöiden asemaa on yritetty toistuvasti murtaa EY-tuomioistuimen kautta. Turhaan, mutta yritykset varmasti jatkuvat.

Monopolien vastaista puhetta kuultiin myös, kun nykyhallituksen ohjelmaan kirjattiin vastuullinen rahapelipolitiikka ja suomalaisen mallin vahvistaminen; kolme itsenäistä pelinjärjestäjää ja tuoton jakaminen yleishyödylliseen kansalaistoimintaan.

Nyt herrakello kilkattaa muutosta; rahapelit yhteen, kolme toimijaa on tehoton malli. Samat tahot kuitenkin väittävät, että kenkäkauppoja täytyy olla useita kuten pankkejakin.

* * * *

Nämä kellonsoittajat eivät oivalla, että suomalaisessa rahapelitoiminnassa ei haetakaan maksimaalisia voittoja. Markkinointia rajoitetaan ja nyt myös alle 18-vuotiaiden pelaaminen kielletään, mutta rahapelien järjestäjiltä vaaditaan kyllä tehokasta toimintaa. Tehosta on näyttöjä.

On hämmästyttävää huomata, että arvostelijat vähättelevät peliongelmia. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat Raha-automaattiyhdistyksen edun saajia. Avustukset ovat monelle järjestölle merkittävä rahoituslähde. Mutta järjestöt eivät hae tuottoa hinnalla millä hyvänsä ja kannattavat vastuullisuuden lisäämistoimia. Ne tietysti vähentävät avustuksina jaettavaa tuottoa.

* * * *

On syytä myös muistaa rahapelien historia. Sosiaali- ja terveysjärjestöt toivat raha-automaatit Suomeen 1920-luvulla rahoittaakseen työtään. Se oli yksityistä toimintaa. Mutta pian huomattiin, että tarvitaan rajoituksia ja julkista valvontaa. 1938 järjestöt perustivat julkisoikeudellisen yhdistyksen RAY:n.

Suomalainen rahapelimalli on todellinen sosiaalinen innovaatio: rahapelaamiseen tiukat pelisäännöt ja tuotot yhteiseksi hyväksi. Lisäksi arpajaisveron kautta karttuu valtion kassa.

Kaikille tämä ei näytä sopivan. Peliyhteisöjen yhdistäjät asettelevat syntipukin viittaa RAY:n ja sen jäsenjärjestöjen harteille.

Miksi? Onko RAY:n tuotolla väärä tarkoitus? Onko RAY:n vahva vastuullisuus heille vain heppoista höpinää?

Eeva Kuuskoski