Politiikassa lauletaan nyt budjettiriihen alla kilpaa: lisää valtionosuuksia kunnille. Aiheellista sinänsä, ovathan hyvinvointimme peruspalvelut kuntien vastuulla.

Rahaa kunnissa on käytettykin.. Toimintamenot kasvoivat viime vuonna yli seitsemän prosenttia, joissakin kunnissa kuulemma jopa 12.

Helsingin terveyslautakunnan jäsenenä tiedän hyvin, kuinka hankaliin tilanteisiin kuntapäättäjät ovat taas joutumassa. Mutta samalla olen entistä vakuuttuneempi, että lääke ei sittenkään löydy valtionosuuksista eikä haikailusta "vanhoihin hyviin aikoihin". Tarvitaan uudet nuotit.

* * * *

Tuskan keskellä kannattaa kysyä, mitä ymmärrämme hyvinvoinnilla ja kenen onnea yritämme peruspalveluilla taata. Kriisi antaa aina mahdollisuuden - myös pakottaa uuden synnyttämiseen.  Ehkä nytkin on puute enemmän näkemyksistä kuin rahasta? Kilpailuttaminenkaan ei tuonut ratkaisuja.

Ei kannata kuitenkaan vilkuilla rapakon taakse. Presidentti Barack Obama taistelee urheasti Yhdysvaltain terveydenhuollon uudistamiseksi. Lykkyä tykö vaan, herra presidentti.

Yhdysvalloissa pelkästään terveydenhuoltoon menee 14 prosenttia bruttokansantuotteesta, meillä luku on lähes puolta pienempi. Silti Amerikassa reilu kolmannes väestöstä on terveyspalvelujärjestelmän ulkopuolella.

* * * *

Emeritusprofessori Kyösti Urponen totesi juuri Sosiaaliturvan päivillä, että hyvinvointivaltiomme luonne ja rakenne ovat muuttuneet.

Ympäristö muuttuu, elämä menee eteenpäin. Yksilöllisyyttä ja kaupallisuutta ihannoiva kilpailuyhteiskunta on jättänyt ihmiset selviämään yksin elämän tyrskyissä.

Hyvinvointiyhteiskuntaa ei synny, jos toimijoina ovat vain yksilö, viranomaiset ja markkinat. Ihminen on laumasielu tänäkin päivänä, mutta kuntien palvelujärjestelmä ei voi vastata kaikkiin tarpeisiin. Niin ihminen kuin yhteisökin tarvitsee myös sosiaalista pääomaa. Sitä rakentavat vahvasti kansalaistoimijat ja lähiyhteisömme, perhe.

* * * *

Kuntalaki velvoittaa kuntia ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sen lisäksi että niillä on vastuu terveys-, koulutus- ja sosiaalipalveluista. Siinä tarvitaan rahaa, paljon rahaa, mutta sekään ei ratkaise. 

Kuntien on korkea aika löytää hyvinvoinnin rakentamiseen uudet nuotit: Niiden on rakennettava toimiva kumppanuus järjestöjen ja perheiden kanssa. Arjen yhteistyö ei synny nopeasti, mutta työ on aloitettava nyt. Se on kokoontumis- ja toimitilojen turvaamista, tiedottamista ja avustuseurojen ohjaamista toimintaan.

Nyt on huolehdittava vahvemmin siitä, että vastuu kulkee sukupolvien ketjussa: Me huolehdimme lapsistamme ja vanhemmistamme, lapset puolestaan meistä.. Palveluissakin tulee uudella tavalla ottaa läheiset ja omaiset mukaan ja tuen piiriin. Vastuuketjun arvon tunnustaminen ja tukeminen ei ole hyvinvointivaltion purkamista, vaan perustan vahvistamista. Ilman sitä hyvinvointiyhteiskunnallamme ei ole tulevaisuutta.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen sanoi sosiaaliturvan päivillä: "Sukupolvien on pidettävä toisiaan kädestä."

Niin on.

Eeva Kuuskoski