Vieläkin kiukuttaa Esko Ahon kohtelu.

Esko oli pitkään keskipohjalaisten kansanedustaja. Hän on Suomen nuorin pääministeri ja neljän lapsen isä. Perhe halusi asua kotiseudulla, isä oli pääosan viikosta ”siirtotyöläisenä” etelässä. Kirsti-puoliso vastasi kotona lasten arjesta.

Esko piti päivittäin yhteyttä lapsiinsa kännykällä. Kun presidenttikilpa pääsi vauhtiin, kilpailevan leirin neropatit keksivät tehdä hänestä konnan, haukkuivat kännykkäisäksi!

Mennäviikolla minua kosketti keskustan nuoren kansanedustajan koskettava haastattelu Seura-lehdessä: ”Haluan olla hyvä äiti”.

Hannakaisa Heikkinen kertoi avoimesti päätöksestään jättää eduskuntatyö nyt yhteen kauteen. Hän ”haluaa elää hyvää arkea, jossa matkalaukku ei ole jatkuvasti pakattuna ja aikaa riittää omille rakkaille”.

Haastatteluun sisältyy vahva arvio politiikan nykymenosta. Hannakaisa lähti innostuneena mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Pian kansanedustajaksi tultuaan hän huomasi muuttuneensa rakastetusta sairaanhoitajasta yhteiskunnalliseksi kelmiksi.

Tosi on, että tänä päivänä median antama kuva eduskuntatyöstä ei ole järin kunnioittava, pikemminkin pilkkaava. Väitän, että joskus vika voi olla myös peilissä, kun kuva on ruma.

Heikkinen kertoo yllättyneensä eduskuntatyön tiiviistä tahdista. Lainsäädäntötyö ei todellakaan tapahdu itsestään. Se vaatii paljon yhteydenpitoa kansalaisiin ja sidosryhmiin sekä perehtymistä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.  Harvoin median palstoilla kuitenkaan kirjoitetaan kansanedustajan työn vaativuudesta ja haasteellisuudesta.

Tiedotusvälineiden tehtävä on toimia vallankäytön vahtikoirana. Kohtuullista kuitenkin olisi, että perustehtäväänsä sitoutuneet tunnolliset kansanedustajat saisivat joskus tunnustusta ja asiallista kohtelua mediassa. Kansanvallassa pitäisi olla mahdollista, että tavalliset suomalaiset edustavat meitä kykyineen ja puutteineen omaa elämäänsä eläen. Minun mielestäni tämän pitäisi riittää. Vai millaisia edustajia me haluamme päättämään yhteisestä tulevaisuudestamme.

Hannakaisan haastattelussa on sanomaa meille jokaiselle. Hän on ja olisi ollut jatkossakin hyvä kansanedustaja, mutta hän valitsi rohkeasti toisin. Hatun noston arvoinen teko. Elämässä ei saa kaikkea, on uskallettava valita arvokkaiden asioiden hyväksi. Joskus hyvät asiat toteutuvat vain luopumalla jostakin tähdellisestä.

Hannakaisa Heikkinen ei halua sairastaa ”sitten kun” –tautia. Viikonlopun, joululoman tai kesätauon odottamisen sijaan hän tahtoo nauttia perheestään ja työstään juuri nyt, tänään.

Toivo kantaa meitä eteenpäin, mutta elämisentaitoa on iloita tästä päivästä.

Joulun valoa meille jokaiselle.

Eeva Kuuskoski