Aave kummittelee markkinoilla

Valtiotieteen tohtori Weijo Pitkänen, Eevan tukirinkiläinen, kirjoittaa Keskipohjanmaa-lehdessä (12.10.2008), että aave kummittelee taas maailman markkinoilla. Hän tarkoittaa maailman taloustilannetta. Kirjoitus kokonaisuudessaan tässä:

Kun Karl Marx kirjoitti kommunistisen puolueen manifestin vuonna 1848, Eurooppa oli sekaisin. Ranskan suuren vallankumouksen mainingit vyöryivät vielä yli valtioiden rajojen. Vaikka Napoleon oli hävinnyt viimeisen taistelunsa Waterloossa jo vuonna 1815 ja karkotettu kauas Saint Helenan saarelle, mielenosoitukset ja vallankumoukset vyöryivät maasta toiseen.

Vuotta kutsuttiin "kansojen kevääksi". Se muistutti monessa suhteessa syksyä 1989, jota sanottiin "kansojen syksyksi", kun kommunistinen järjestelmä romahti ja rautaesirippu repesi.

Vuonna 1848 Euroopassa vaelsi kommunismin aave. Tänä vuonna samoilla tantereilla jyllää toisenlainen aave, markkinafundamentalismin haamu. Nyt taistelukenttä on vain monin verroin laajempi ja vaarallisempi. Se kattaa koko maapallon.

On hyvä muistaa, ettei kommunistisen manifestin kuvailema aave ollut mikään ohimenevä ilmiö. Päinvastoin. Se jylläsi kaikilla maailman mantereilla 134 vuotta. Se valloitti Euraasian sydänalueen ja ulotti lonkeronsa valtamerten taakse. Se repeili ja räiskyi, mutta pysyi koossa aina kylmän sodan viimeisiin vuosiin saakka. Rippeitä siitä on vieläkin nähtävissä eri puolilla maapalloa.

Mutta vaikka kommunistisen manifestin ytimenä olivat yhteiskunta- ja taloussuhteet, luokkataistelu, ja sen pyhänä kirjana Karl Marxin Pääoma, se poikkesi radikaalisti markkinafundamentalismista, joka nyt myrkyttää maailman rahoitusmarkkinoita ja aiheuttaa sietämätöntä tuskaa kapitalistiselle järjestelmälle.

Väsymätön ja nälkäinen

Sosialismi oli ennen kaikkea ideologinen järjestelmä, joka kattoi kaikki elämän alueet, arjen, koulun, taiteet, tieteen ja uskonelämänkin. Se merkitsi totaalista taistelua vapaata ajattelua ja aatteellista liberalismia vastaan. Se asetti kollektiivin ja yksilön vastakkain.

Markkinafundamentalismi näyttää ensi silmäykseltä kapea-alaisemmalta, koska se jo nimensä vuoksi keskittyy markkinoiden toimintaan.

Kysymys on kuitenkin vaarallisesta näköharhasta.

Nykyaikainen markkinatalous kattaa kaikki elämän alueet aivan samalla tavalla kuin sosialismi. Markkinafundamentalismin aave kiertää vain maailmaa tuhansia kertoja nopeammin kuin kommunistisen manifestin haamu aikoinaan. Se kulkee silmänräpäyksessä Tokiosta Lontooseen ja sieltä Wall Streetille. Se ei tarvitse sellaisia pieniä levähdyspaikkoja kuin Helsinki tai Pariisi. Se ei väsy. Se on aina nälkäinen. Se on aina valmis kuin partiolainen.

Yli kaikkien rajojen

Tavalliselle ihmiselle sosialismin mittasuhteet tuntuivat tähtitieteellisiltä, mutta ne säilyivät sittenkin oman aurinkokuntamme mittasuhteissa, siis jotenkin käsitettävinä. Markkinafundamentalismi on ylittänyt kaikki rajat. Sille eivät edes galaksit ja mustat aukot merkitse mitään.

Mitä tavallinen asuntovelallinen ymmärtää luvulla "700 miljardia dollaria", jolla nyt on määrä pelastaa maailman rikkaimman valtion, Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinat? Mitä hänelle merkitsevät meklareiden tuskaiset ilmeet maailman pörssikeskuksissa?

Ei paljon mitään. Hän kyllä saattaa huokaista hetkeksi helpotuksesta, kun Suomen Pankin pääjohtaja vakuuttaa, ettei Yhdysvaltojen roskapankilla ole vaikutusta hänen omaan asuntovelkaansa, mutta saman tien jää kytemään epäilys siitä, ettei Euroopan Unioni ole sittenkään tarpeeksi vahva taistelemaan markkinafundamentalismin haamua vastaan. Eihän sitä loppujen lopuksi tiedetä juuri mitään.

Åbo Akademin kansantaloustieteen lehtori Christer K. Lindholm (Turun Sanomat 8.9.2008: "Markkinafundamentalismin nousu ja tuho") tosin selventää, että markkinafundamentalismin mukaan "markkinat toimivat sitä tehokkaammin, mitä vähemmän valtio puuttuu niiden toimintaan", ja että "vapaat markkinat pystyvät itse säätelemään itseään, mikä puolestaan tekee kaikenlaisen valtiollisen välintulon tarpeettomaksi tai suorastaan haitalliseksi."

Samalla hän tyrmää jälkimmäisen teesin: "Rahoitusmarkkinat eivät todistettavasti pysty, eivätkä ole koskaan pystyneet säätelemään itse itseään."

Jäljet pelottavat

Tässä sitä siis ollaan! Se haamu, joka nyt kiertää maailman rahoitusmarkkinoilla pystyy ilmeisesti vain yhteen temppuun, siihen, mikä vain Münchausenilta onnistui: "Se pystyy nostamaan itsensä ylös suosta ottamalla kiinni omasta tukastaan."

Mutta tavalliselle pikku valtiolle ja keskivertaiselle, harkitsevalle asuntovelalliselle se ei riitä.

Vaikka Suomen pankkijärjestelmän sanotaan olevan kunnossa ja meille vakuutetaan, että olemme oppineet edellisestä pankkikriisistä, kansantaloutemme on edelleen suhdanneherkkä. Nyt on vain osattava hengittää EU:n sydämenlyönnin rytmissä eikä sooloilu ole mahdollista.

Olemme kiivaasti korjaamassa niitä vuosikymmenten takaisia virheinvestointeja, joilla pystytimme taloutemme puujalkojen varaan. Se tapahtuu tietysti markkinafundamentalismin ehdoin! Olemme purkamassa valtiollista ja kunnallista byrokratiaa, samoin ehdoin. Panemme työtekijöitä kilometritehtaalle, edelleen samoin ehdoin.

Joudumme ottamaan huomioon, että tuotantokoneistostamme ja palvelutuotannostamme on yhä kasvava osuus ulkomaisessa omistuksessa. Eihän markkinafundamentalismin haamun kanssa sovi ryhtyä piirileikkiin.

Sanotaan, että markkinoiden pääasiallisena tehtävänä on välittää oikeaa informaatiota päättäjille, etenkin yrityksissä mutta myös julkisella sektorilla. Tämänkin prosessin toiminnan asettaa Christer K. Lindholm kyseenalaiseksi. Eikö meillä ole konsuleita, jotka osaisivat lukea sitä informaatiota, jota markkinat välittävät? Pitäisikö meidän tässäkin asiassa seurata "amerikkalaisia", joiden kykyyn ja taitoon markkinatalouden hallinnassa on totuttu luottamaan.

Jäljet pelottavat!

Weijo Pitkänen