Kun ensi kertaa kohtasin Annika Saarikon23.03.2011 Uutisia Varsinais-Suomesta. Annika Saarikko –lehdessä on julkaistu Eevan kirjoitus ”Kun ensi kertaa kohtasin Annikan”. Teksti sellaisenaan alla Kun ensi kertaa kohtasin Annikan… - Hei, olen Annika Saarikko, Kerttu-verkoston puheenjohtaja, nuori nainen sanoi vieressäni. Seisoskelimme Loimaalla Sarka-museon pihalla. Heinäkuun aurinko porotti poikkeuksellisen kuumasti. Oli kesä 2009. Tammikuussa 2010 meistä tuli työtovereita: Annikasta sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän erityisavustaja, minusta valtiosihteeri. Annikan ripeäotteisuus ja iloisuus kiinnittivät heti huomioni. Olin ollut sosiaali- ja terveysministeriössä aiemminkin, mutta Annikalle työala oli vieraampi. Hän oli hyvin kiinnostunut uusista asioista, ja malttoi kuunnella myös kokemuksen ääntä. Verkostojen kutojana hän oli vallan mainio, ehti joka paikkaan. Lahden puoluekokouksessa 2010 Annika hurmasi keskustan kentän ja nousi varapuheenjohtajaksi. Keskustaväki uskalsi luottaa nuoreen naiseen, joka osaa sanoa ja sanoittaa asioita. Annika on nyt vaativissa tehtävissä ja välillä kovassakin paikassa. Pääministeri on ykköspäättäjä ja tarvitsee ajan tasalla olevia avustajia. Tärkeää on osata lukea ihmisten ja yhteiskunnan tilanteita. Olen iloinen, että Annika on nyt myös eduskuntavaaliehdokkaana. Ihmisten tapaaminen eri puolilla Varsinais-Suomea omissa elämänpiireissään on tärkeää. Vain siten koko maakunnan ihmisten arki piirtyy ehdokkaan mieleen. Minusta Annikalla on suuri vastuu myös keskustan varapuheenjohtajana. Miten puolue ratkaisee vaikeat valintatilanteet talouden puristuksessa? Miten suunnistetaan eteenpäin? Suloisessa Suomessamme eriarvoisuus on kipeä kysymys. Enemmistö voi todella hyvin ja varmasti kokeekin elävänsä hyvinvointiyhteiskunnassa. Meillä on rikkaitakin ihmisiä, mutta myös köyhiä. Tulo- ja terveyserojen syveneminen, ja työnsyrjään kiinni pääseminen vaativat yhteiskunnallisia ratkaisuja. Niissä tarvitaan rahan ja tekniikan lisäksi arvopohjaa: kohtuutta ja jakamisen rohkeutta. Arjen vastuut ja huolenpito kulkevat sukupolvien ketjussa. Eri-ikäiset ihmiset pitävät vuorollaan huolta toisistaan. Annika edustaa uutta polvea, mutta näinä aikoina tarvitaan myös meidän varttuneempien kokemusta. Porukalla ja uutteruudella me voimme rakentaa yhteistä venettä, jonka peräsimessä on oikeudenmukaisuus. Eeva Kuuskoski |